© 2014 turvallisuusmuseo
info(at)turvallisuusmuseo.fi

Mikroaaltotutka Paramic PMD Type G-3000 P

Kerro ensimmäisenä tämän tuotteen tarina

Saatavuus: Loppu varastosta

Kuvaus

Aspo Paramicin valmistama mikroaaltotutka oli suomalainen tuote, jota valmistettiin Oulussa. Tuotteen suunnittelija on DI MikkoHeikkinen ja suunnittelu oli hänen diplomityönsä. Hän vastasi vuodesta 1976 alkaen tuotteesta kokonaisvaltaisesti. Aspo Paramic mikroaaltotuka oli hyvin suosittu tuote ja sillä oli hyvä tuotetuki. Sitä myytiin myös Suomen ulkopuolella. Oheisena on Mikko Heikkisen tekemä kaksisivuinen englanninkielinen asennusohje vuodelta 1976.

Liitetiedostot

View FileParamic PMD Type G-3000 P Asennusohje sivu 1/2    Size: (461.07 KB)
View FileParamic PMD Type G-3000 P Asennusohje sivu 2/2    Size: (501.85 KB)

Mikroaaltotutka Paramic PMD Type G-3000 P

Tuplaklikkaa kuvaa nähdäksesi sen kokonaan

Loitonna
Katso lähemmin

Lisää kuvia

  • Mikroaaltotutka Paramic PMD Type G-3000 P
Mikroaaltoilmaisin Aspo Paramic PMD Type G-3000 P
Mikroaaltoilmaisin eli puhekielessä mikroaaltotutka oli 1970-luvulla uudentyyppinen ilmaisin, joka toimii doppler- periaatteella ja n. 10 GHz:n taajuudella. Ilmaisimessa on sekä lähetin että vastaanotin ja se vertailee lähetetyn ja takaisin heijastuvan taajuuden muutosta. Kohti ilmaisinta liikkuva ihminen aiheuttaa liikenopeuden mukaisen vastaanottotaajuuden nousun ja poispäin liikkuva taajuuden laskun. Alan suurin valmistaja Euroopassa oli Brittiläinen Racal-Guardall, jonka mikroaaltoilmaisimet olivat koteloltaan varsin suurikokoisia.
Aspo Paramic Oy:n valmistama mikroaaltoilmaisin oli pienikokoinen ja tyylikäs tuote, jota valmistettiin Oulussa. DI Mikko Heikkinen suunnitteli sen diplomityönään TKK:ssa Otaniemessä. Hän totesikin myöhemmin hymyssä suin, että laitteen suunnittelu oli niin vaativa juttu, että tukka lähti.
Aspo Paramic mikroaaltoilmaisin oli hyvin suosittu tuote ja sillä oli hyvä tuotetuki. Mikko Heikkinen oli tehnyt myyntipakkauksessa mukana olleen kaksisivuisen englanninkielisen asennusohjeen 1976. Se oli tärkeä osa tuotetukea, sillä mikroaaltoilmaisimet olivat tarkkoja ja herkkiä ilmaisimia ja antoivat myös herkästi virheellisiä ilmaisuja. Siksi niiden asennus oli ammattitaitoa vaativaa työtä, jota helpottivat hyvät ohjeet. Turvajärjestelmien suunnittelijat ja asentajat eivät aina suinkaan ymmärtäneet tai huomanneet, että radioaallot läpäisivät kevyet rakenteet, kuten lasin ja lastulevyn ja havaitsivat liikkeen niiden takaa. Ihmisen liikkuminen kevyen väliseinän takana tai ajoneuvon liikkuminen kauempanakin ikkunan takana aiheuttivat helposti virheellisen ilmaisun. Lisäksi mikroaallot heijastuivat esimerkiksi metallisista kaapeista ja muista kalusteista. Näin valvonta-alue saattoi olla huomattavasti aiottua laajempi, lisäksi kalusteita usein siirreltiin asennuksen jälkeen. Varsinkin ilmaisimen valvonta-alueella oleva metalliovi, joka värisi tuulen tai liikenteen vaikutuksesta, oli yleinen virhehälytysten aiheuttaja. Yllättävämpi syy oli valvonta-alueella oleva muovinen viemäriputki. Ilmaisin "näki" putken läpi hulahtavan ison vesimäärän, joka tuli esimerkiksi WC:n huuhtelusta ylemmissä kerroksissa. Vesi heijastaa hyvin radioaaltoja ja se oli liikkuva, ihmistä vastaava massa. Aikaisemmin yleisesti käytetyissä valurautaisissa viemäriputkissa ei tätä ongelmaa ollut, sillä metalliputki ei läpäissyt radioaaltoja. Näistä esimerkeistä näemme asennuspaikan valinnan ja ilmaisimen oikean suuntauksen tärkeyden. Mikroaaltoilmaisimien toimintaa piti yleisesti seurata ja tehdä ns. kävelytesti säännöllisesti. Aspo Paramic mikroaaltoilmaisimen ominaisuuksiin kuului sähköinen "ryömintä", se herkistyi tai epäherkistyi ajan myötä ja sitä jouduttiin säätämään pari kertaa vuodessa. Ilmaisimet olivat 1970 – luvulla kalliita, Aspo Paramic PMD G-3000 P mikroaaltoilmaisimen hinta vuonna 1974 oli 1.400 mk, eli aravaomistusasunnon neliömetrin verran.
Ennen mikroaaltoilmaisinta ja vielä samaan aikaankin oli yleisesti käytössä toinen aktiivinen ilmaisin, joka oli ultraääni-ilmaisin eli ns. ultraäänitutka. Sekin perustui doppler- ilmiöön, mutta ei ollut radiolaite, vaan toimi n. 30 kHz:n ultraäänitaajuudella. Tätä taajuutta ihminen ei kuule, mutta erilaiset laitteet, kuten kylmälaitteet, ilmakompressorit, puhaltimet ja ilmanvaihtolaitteet sekä puhelimet aiheuttavat ilmaisimen taajuusalueelle meneviä ultraääniä.
Mikroaalto- ja ultraääni-ilmaisimen on lähes kokonaan syrjäyttänyt passiivinen infrapuna-ilmaisin (PIR), joka yleistyi nopeasti 1980-luvulla. Ensin ajateltiin, ettei toimintaperiaatteeltaan passiivinen laite voi aiheuttaa virheilmoituksia, sillä toiminta perustuu liikkuvan ihmisen aiheuttaman lämpösäteilyn havaitsemiseen. Nyt toki tiedetään senkin aiheuttavan virheilmoituksia. Aina uuden ilmaisintyypin tullessa markkinoille sen uskotaan olevan immuuni virheellisille ilmaisuille. Käytännön tilanteissa ja erilaisissa olosuhteissa on sitten opittu, ettei näin olekaan.
Mikroaaltoilmaisin on kuitenkin edelleen paras liikeilmaisin silloin, kun halutaan mahdollisimman varma tieto ihmisen liikkumisesta valvotulla alueella.

Museoesineen video

Erikoisnimi - tyyppi Ei
Valmistusmaa Suomi
Valmistuskaupunki Oulu
Valmistaja Aspo
Valmistusvuosi Ei
Materiaali Ei
Paino (kg) Ei
Kunto Hyvä
Leveys(cm) Ei
Korkeus(cm) Ei
Halkaisija Ei
Museoesineen video

Käyttöpaikka Kaupat, toimistot, kassaholvit,
Käyttäjä Ei
Käyttöajan alkupvm 1.10.1976
Käyttöajan lopetuspvm 31.10.2000
Käyttötapa Liiketunnistin.

Kirjoita oma tarinasi

You're reviewing: Mikroaaltotutka Paramic PMD Type G-3000 P